torstai 18. syyskuuta 2014

Matinmäen Kommelinluolat, Mikkeli

18.9.2014 retkeilin Kommelinluolilla. Ajelin autolla Rantakylään reittiä: Rantakyläntie- Orijärven rantatie- Karjalantie- Pyhälammentie- Kommelintie. Jätin auton levennyspaikalle, joka sijaitsee piakkoin ensimmäisen kyltin (Kommelinluolat 1,1 km) jälkeen. Kävelin sitten valtatie 5 (Lahdentie) ali, jonka jälkeen lähtee polku (Kommelinluolat 800 m) luolille ja Kallajärven rantaan.

Varaa aikaa parisen tuntia mikäli haluat syödä eväitäkin. Kallajärven rannalla on muutamia rantakallioita missä on kiva syödä eväitä ja nautiskella maisemista. Rannalla on myös mahdollista pitää omaa venettä ja venepaikan voi lunastaa kaupungilta (hinta 44 e vuonna 2014). Valtatien äänien kuulumisen kompensoi mm. kauniit maisemat ja geologisesti hyvin arvokas kallio-alue.

29 hehtaarin suuruinen metsäalue Kommelin luolien ympärillä on kunnan ja Maailman Luonnonsäätiön (WWF) välisellä sopimuksella perustettu perintömetsäksi (http://visitmikkeli.fi/palvelut/kommelin-luolat). 

Luola on 11 metriä syvä, rikkonaisen graniittigneissijyrkänteen juurella oleva, pysty- ja vaakarakoja myöten tyhjentynyt onkalo. Suuaukon korkeus on noin 4 metriä ja syvemmällä korkeus madaltuu 1,6–2,0 metriin. Viimeisen 1,5 metriä matkalla luolan perällä korkeus on enää noin puoli metriä. Luolan leveys vaihtelee suuaukon neljästä metristä sisätilan metriin. Lattia on osin kalliota, osin louhikkoa ja osin rapaumasoran, hiilen ja kariketurpeen sekaista kulttuurimaata. Läheisyydessä on myös pieni lohkareluola (Kejonen ja muut 2006). (Husa ja Teeriaho 2007, Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa).











 Ajatukset: Kaksoisvaikutus. Vaikka luonto herättelee syviäkin ajatuksia ja tuntemuksia, niin toisaalta luonnon ja ympäristön havainnointi vie huomion pois liiallisesta rutiininomaisesta ajattelusta ja omiin ajatuksiin paneutumisesta.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti